Sukututkimusta

Päivittelen taas, koska unohdin ainakin yhden asian eilen ja no asia sopii tähän päiväänkin hyvin!

Kun olimme Posiolla kyselin vaihteen vuoksi juuristani. Isäni puolelta tiedän, että sukunimi on joltain saksalaiselta sotilaalta, joka asui/oli Viipurissa/Pietarissa (muistaakseni) 1700-luvulla. Minun villi mielikuvitukseni kehitteli jo tarinaa sotilaasta Saksalaisroomalaisessa keisarikunnassa. Sitä suvun puolta on tosiaan selvitetty kirkonkirjojen avulla aika pitkälle eli tehty sukututkimusta.

Äidin puolelta en tiedä niinkään paljoa, tai en tiennyt. Sain tietää että äidin isän puolelta tulee saamelaisverta meidän sukuun. Joku muu ei olisi niin innoissaan tästä, mutta minä olen, koska minua on aina ärsyttänyt saamelaisten oikeuksien polkeminen. Suomenruotsalaisten oikeudet on kyllä hanskassa, muttei alkuperäiskansan. Nyt voin ylpeydellä sanoa, että myös kuulun parin sukupolven kautta saamelaisiin.

Suomessa ei ole nimittäin vieläkään tunnustettu kuinka saamelaisten maita on viety. Kuinka perheitä sorrettu ja erotettu. Samaa mitä muuallakin maailmassa. Olemme itse asiassa pahempia kuin amerikkalaiset! Shame on you!

Tämä liittyy siihen, että tänään on aluperäiskansojen päivä.