Paljon tapahtumaa ja vuodatusta

Heipä hei.

Vois nytten sitten höpöttää lisää muusta.

Ensinnäkin kun pääsin kotiin Animeconista sain tiedon Taijin kuolemasta. Olin oikeasti aluksi niin shokissa, etten osanuut oikein itkeä. Taisin muutaman kyyneleen tirauttaa, mutta en sen enempää. Juttelin siskoni kanssa siitä jonkun verran, me molemmat olimme aika hämmentyneitä. Sisko ei tiennyt Taijin viime vuosista, huumeita, alkoholia ja itsemurhayrityksiä. Sinänsä itsemurha ei ollut yllätys, mutta kun on fanittanut jotakuta vuosia ja yhtäkkiä idolia ei olekaan. Se on shokki. Vaikka olen kuullut tämän pienen salaliitto-teorian, mutta olen skeptinen niitä kohtaan. Se ei poista faktaa. Taiji on kuollut. Ja siihen pitää tottua ja sisäistää asia.

Olimme pohjoisessa puolitoista viikkoa. Näin taas paljon tyhmiä poroja. Viimeine hotelli Pohtossa, Oulussa oli ihan kamala. Se on aina ollut hieman homeessa, mutta nyt se oli ihan hirveä. Mun astmani paheni siellä moninkertaiseksi. Mikään lääke ei auttanut...

Täällä kotona alkuviikko meni kotona ollessa, mutta kun tiistaina oli auennut Ranskalainen tori aioimme mennä sinne keskiviikkona siskoni kanssa. Meni lievästi pieleen, koska sain keskiviikko aamuna pahan krampin jalkaani ja siinä meni päivä toipua siitä. Päätimme sitten lähteä perjantaina Ranskalaiselle torille.

Torstaina lähdin ex tempore Tapahtumien yöhön yhden ystävän kanssa. Ilta oli aikas lämmin ja käveltiinkin pitkin keskustaa. Pääasia oli nähdä Näsinpuiston tulishow. Se mitä me siitä nähtiin oli komeaa, mutta ihan hirveesti ei nähty. Porukkaa oli kuin pipoa. Ja koska busseja ei mennyt (ei ylimääräisiä vuoroja) lähdettiin kotiin taksilla, minä maksoin. Ekaa kertaa ikinä, tai siis yöllä. ^^

Perjantai aamuna käytiin tosiaan Ranskalaisella torilla. Se oli suurimmaksi osaksi mahtava! Ihanat tuoksut, ja varsinkin churrojen tekijät oli ihania. Ne lauleskeli jotain ranskaksi. 8D Huonot puolet oli suomalaiset, jotka ei osaa jonottaa. *huoh*

Ja lauantaina menimme siskon kanssa Slut walk Tampereelle. Oli mahtava olla siellä. Tiedän, että se ei auta juurikaan. Mutta se on alku. Se kertoo, ettemme hyväksy raiskattujen syyllistämistä. Marssilla sai huomiota asialle. Se on se pieni ensimmäinen askel.

Sunnuntaina oli vielä vuorossa Aulangolle ja Hämeen linnaan meno. Aulanko oli täydellinen pettymys. Aulangon muinaislinna ja luonnonsuojelualue on raiskattu pahasti. Se on yhtä lohduttoman näköinen kuin pohjoisen laskettelukeskus tunturit. Luonnonsuojelualueella, ei ole kahviloita, eikä soittokuntia. Olin hyvin pöyristynyt pahasti. Hämeen linna sentään ei pettänyt. Vaikka siitä huomasi selkeästi kuinka huonossa kunnossa linna nykyään on ja kuinka siellä ei ilmeisesti arvosteta linnan vankila vaihetta.

Tästä tulikin mieleen... Oulussa ollesamme kävimme Kierikki-keskuksessa. Siellä on kivikautinen kylä ja tehty paljon kaivauksia. Siellä on myös näyttely. Suurimmaksi osaksi se oli hienoa ja hyvin tehty, mutta! Siellä esitettiin totena Susiluolan löydöt, eikä kerrottu sen olevan ehkä Suomen arkeologian historian riitaisin tapaus. En ole vieläkään saanut laitettua sinne palautetta. Se nimittäin oikeasti suututti minut. Minun puolestani saa uskoa niihin(olen itse aika skeptinen), mutta ei kertoa totena sellaista asiaa.

Tällä viikolla olen vielä menossa syömään lukioporukkani kanssa. Saa nähdä mitä siitä tulee. 88D