Unbreak

En ole taas kirjoitellut. Ei ole ollut oikein mitään kerrottavaa.

Töissä on tylsää ja hiljaista. Pikkuhiljaa alkaa olla koululaisryhmiä kylläkin. Jotain tapahtumaa sentään. Ehdin nukkumaan töissä. Tammerkosken padon/ Palatsinraitin sillan työmaa etenee. Eivät kai enää räjäyttele. On ollut hauskoja (tai no hauskoja ja hauskoja), kun olen torkahtanut ja sitten kuuluu kamala pamaus ja koko talo tärisee. Olen ehtinyt koluta aika pitkälti kaikki näyttelytkin. Tammerkosken molemmat kosketusnäytöt (Pienoismalli & Kaupunginosat) ja kaikki muutkin. En tiennyt, että Tampereella on niin paljon kaupunginosia! Opin paljon uutta. Tällä hetkellä metsästän Juho Holmsten-Heiniön tarinaa. Ko. heppu on esillä melkein kaikissa näyttelyissä. Tamperelainen keksijä ja sähköteknikko. Kuvasi paljon Tamperetta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Miehestä ei vain tunnu löytyvän mitään tietoja! Ainakaan Vapriikin ulkopuolelta...

Kun viimeksi kirjoitin merkintään keskustelin samalla sen pojan kanssa Pajasta. Siksi webbikamera. Minulla oli tosi ahdistunut olo, kuten voi merkinnästä päätellä. Päädyin lopulta kertomaan masennuksestani ja ahdistuskohtauksesta. En vielä tiedä oliko se hyvä vai huono asia. Hän yritti kyllä piristää minua. Ja pyysi anteeksi (jostain syystä keskustelumme päätyvät aina seksuaalisuuteen tai seksiin... ) aiempaa keskustelua. Minulla ei ollut mitään anteeksi annettavaa. Terapeutti oli tyytyväinen tähän. Siihen, että kerroin hänelle. Että minulla on taas joku tukena.

En tiedä ärsyyntyikö hän jo minun epävarmuuteeni. Minua vain huolestuttaa että hän jättää minut. En tiedä vieläkään oikein mitä ajatella hänen suhteensa. Enkä tiedä mitä hän ajattelee minusta. Miksi annan ihmisille kuvan, etten välitä muiden mielipiteistä, koska välitän niistä ihan liikaa? Pohdin pitäisikö minun pyytää häntä kohtelemaan minua ihan niin kuin aiemminkin. Se minun on ainakin kerrottava hänelle, etten halua kenenkään muun pajalaisen saavan tietää. Edes ohjaajien. Jos tilanne ei tästä pahene. Hän on ainoa joka tietää, edes ohjaaajat eivät tiedä. Ainakaan heidän ei pitäisi tietää. Ja haluan pitää sen niin.

En usko, että tähän blogiin tulee mitään kuvapäivityksiä tai vaateostoista päivitystä vähään aikaan. Olen ihan liian väsynyt siihen. Elämä vain ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Olen kyllä ottanut kuvia. Kävin ostoksilla viime lauantaina ja sain myös vaatteita. Olen lakkaillut kynsiä. Jne. Mutta en vain jaksa ajatella niitä nyt.

Toivotaan, ettei huominen olisi ihan kamala päivä.

Toivottavasti voitte kaikki hyvin. <3