Just pull the trigger...

Anteeksi, etten ole päivitellyt. On ollut... vaikeaa.

Olin tiistain poissa. Ja myös perjantain. Sain nimittäin torstai-perjantai välisenä yönä pahan krampin vasempaan jalkaan ja aamulla en pystynyt juuri kävelemään. Päätin siis jäädä kotiin, vaikka puhelimessa sain vaikutelman, ettei minun kannattaisi olla. Tai siis, en suoraan, mutta... Ehkä minä vain kuulen asioita joita ei ole.

Ja perjantaina sain terapeutillekin ajan. Heti maanantaiksi. Se oli hyvä. Lauantaina oli töitä ja setä ja täti oli täällä meillä yötä.

Maanantaina... No oli terapeutti. Ja kerroin edellisestä maanantaista. Oli hieman vaikea kertoa. En oikein osannut sanoa mitään. Tai osasin, mutta... Tunteet oli vain niin sekaisin.

Sain "diagnoosin". En siis mitään varsinaista, mutta terapeutti kertoi mitä hän uskoi sen olleen. Hän uskoi minun saaneen suhteellisen pahan ahdistus tai paniikki kohtauksen. Se sai minut ehkä hieman tolaltaan. Kun sanoin, että minusta tuntui että tulen hulluksi, hän rauhoitteli minua. Ja sanoi, etten ole tulossa hulluksi. Minä sanoin, että tavallaan tiedän sen. Olen kuitenkin sanonut sitä Amandalle usein. Mutta silti...

Nyt minua vain pelottaa, että se tulee takaisin. Ja en tiedä... Tänä aamuna saatoin saada pienemmän kohtauksen. Minua vain ahdisti ihan mielettömästi. En tiedä miksi. Minua kai pelotti. Amanda oli ensin kirjoittanut, että hän haluaisin vain jättää jonkun ja lopettaa yhteydenpidon kokonaan. Ja muuta. Mutta oli kuitenkin päivittänyt samaista merkintää ja sanoi että oli ensimmäistä kertaa pelännyt jonkun puolesta ja ymmärsi tätä nyt.

Minä vain... En tiedä mitä ajattelen. Minua pelottaa. Minua pelottaa, koska en tiedä mitä minulle on tapahtumassa. Enkä tiedä kenelle voin siitä puhua. Minua vain pelottaa. Minusta tuntuu, että olen pahemmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Ehkä pahemmassa kunnossa kuin koskaan. En ole ikinä saanut tuollaista kohtausta.

Ja tämä päivä ei ole ollut hyvä. Aamulla viiltelin, paljon. Luulin päässeeni siitä yli. Mutta... Itketti koko päivän. Aamulla minua pelotti oikeasti. Ja illalla ahdisti lisää.

En vain halua romahtaa. Itkettää koko ajan. En halua itkeä. Minulla on webbikamera päällä koko ajan.

Anteeksi... Minulla vain on koko ajan pelokas ja turvaton olo.