I'm back!

I'm back! Olen selkä. ^___^

Tänään oli viimeinen pääsykoe. Helsingin yliopiston historian pääsykoe. Meni miten meni. Ei ollut minulle tärkeä. Jännitin paljon enemmän maanantaina Tampereen yliopiton koetta. Se meni ihan hyvin. Mutta tuloksen saa tietää vasta heinäkuussa.

Olen hermoillut koko viikon. Löysin vasta tiistaina hameen. Vielä ei ole puseroa, mutta menen ostamaan huomenna.

Tunnen vähän syyllisyyttä. Olen ollut koko viikon todella kireä. Vaatteiden ongelmallisuus on aiheuttanut muutaman itkukohtauksen. Eilen etsin puseroa viisi tuntia löytämättä ja haukuin ja sätin äitiä aika pahasti. Löin äidille luurin korvaan. Tänään äiti oli sitten etsinyt puseroa hiki hatussa ja kolaroi automme. Ei pahasti, törmäsi pylvääseen ja autoon tuli lommo. Olen ollut oikeasti todella ilkeä koko viikon, äksyillyt, haukkunut, itkenyt... Eilen kaupungilla aloin itkeä useammankin kerran.

Myös se, että silmäni on ollut punainen viime viikon torstaista lähtien. En oikein tiedä mitä tehdä. Se ahdistaa, koska minulla ei ole aikaa mennä lääkäriin. Yritän hoitaa itsehoitolääkkeillä, mutta silmätippoja en osaa/pysty laittaa itse. Geeliä pitäisi ostaa, mutta sitä milloin on auki.

Nyt on enää jäljellä pikku siivous ja muuta pikku viilausta. Viimeiset kaksi viikkoaa on meidän pihaa, taloa remontoitu ja puunattu. Meillä on omakotitalo ja pihaa aika paljon. Äiti ja isi on laittanut puutarhaa aika paljon. Nyt se on valmis, kesäkukkia myöten. Sisällä ei ole paljoa tekemistä. Huomenna tulee ekat vieraat. Setä ja täti. Heillä on kiireinen viikonloppu. Ensin minun lakkiaiset, illalla kummipoikansa ja sunnuntaina serkkuni pappisvihkimys. ^___^

Yksi huolenaiheeni on ollut austarialainen nettiystäväni. Hänellä on todella vaikeaa ollut. Ja tiistaina hän joutui sairaalaan. Olen ollut huolissani hänestä jo jonkin aikaa. Kommentoin lähes jokaiseen hänen blogiinsa ja välillä tuntuu, ettei se ole tarpeeksi. Osittain siksi, että englantini ei ole kovin hyvää. En osaa kertoa ajatuksiani kunnolla englanniksi. Hän kuitenkin lähetti minulle viestin ja kiitti minua siitä, että jaksan enkä jätä häntä. Kun luin sen viestin aloin itkeä. Se oli vain niin kaunis viesti. Olin myös helpottunut, kun hän sanoi, että olen oikeasti se jonka kommentit ovat järkeviä. Ja lopuksi hön toivoi, että saisi tutustua minuun enemmän. Siinä vaiheessa haluasin niin lähteä Australiaan.

Pitkä postaus. Postaan lisää, kunhan jaksan.