sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Hello again?

Tuota hei? Elossa olen. Vielä. En ole päivitelly. Ajattelin, että päivittäisin... No ei sitten ole tullut päiviteltyä.

Voisin selittää miksi olen ollut kateissa. Yksi sana; opiskelu. Tai oikeastaan ei edes se vaan stressi! Keväällä alkoi tosiaan kandiryhmäni. Se ei vienyt edes paljon aikaa. Vuoden alussa mulla oli paljon kursseja ja jälkiviisaasti ehkä liikaakin tekemistä opiskeluissa.  Olen kokenut koko ajan vuoden alusta lähtien oikeastaan jonkinlaista voimakasta stressiä. Vuoden alussa meni vielä hyvin, sitten helmi-maaliskuussa alkoi olla ongelmia. Mun oli vaikea keskittyä mihinkään. Ei jaksanut kiinnostaa mikään. Mikään ei kiinnostanut. En edes enää yrittänyt. Ja yrittäminen on aina ollut se asia missä olen hyvä ja mikä motivoi mua. Loppukevät olikin sitten alamäkeä. En meinannut päästä kahdesta kurssista läpi. Koska en jaksanut. Ja kesän aikan oli tarkoitus tehdä kandin kirjallinen puoli. Mutta miten kävikään?

Kesän aikan mulle kävi hyvin selväksi, ettei jaksaminen palannut vaikka olisin halunnut. En enää ollut ehkä fyysisesti väsynyt, mutta mikään ei huvittanut tai onnistunut. Ja kesällä sain useamman "kohtauksen". Se oli hieman kuin paniikkikohtaus, mutta ei ihan. Ne tapahtui lähinnä silloin kuin samassa tilassa oli useita muita ihmisiä. Ihmisiä tuntui olevan liikaa ympärillä. Kaikki äänet tuntui liian kovilta. Kaikki vaatteet tuntui ahdistavilta. Ja sitten ihan perinteiset paniikkikohtuksen oireet: sydämen sykkeen nousu, hengityksen nopeutuminen ja sekoamisen pelko. Mutta siinä oli mukana muutakin. En vieläkään tiedä mitä ne oli.

Elokuussa otin lopulta yhteyttä YTHS:ään ja varasin psykologi ajan ja olen yrittänyt järjestellä elämääni. Maanantaina olen menossa kandiohjaajani puheille, joka on myös historian yksi ohjaushenkilöistä, ja todenäköisesti (hyvin todenäköisesti) keskeytän kandiseminaarini. Olen psykiatrin jonossa tällä hetkellä, mutta koska olen saanut puhuttua tästä ihmisille oloni tuntuu paljon helpommalta. Mutta ongelmat ei ole mihinkään kadonneet.

Mutta suunta parempaan, ainakin nyt?

Olisi mulla muitakin asioita. Olen saanut lisää fandomeita ja kehittänyt kaikkea kivaa. Ja kävin Mikkelissä Mimiconissa keväällä. Joo sekin... Jos vain jaksan voisin tehdä siitä päivityksen.

Mutta nyt, katsokaa tätä kivaa pätkää, jossa Benedict Cumberbatch vastaanottaa GQ:n palkinnon vuoden näyttelijänä. Hieman humalassa. Ja siltii onnistuu olemaan hämmentävän brittiläinen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti