Maybe tonight?

Viime perjantaina loppui työharjoittelu. Vein töihin mokkapaloja, jotka meni aika hyvin. Kotiin nyt jäi vähäsen näille herkkusuille.

Maanantaina sain juosta virastoissa ja illalla alkoi historian valmennuskurssi. No se meni yllättävän hyvin. Olin aika hermostunut ennen sitä. Vähän huonosti olin valmistautunut. Korjasin sen ja hain kirjastosta kasan kirjoja. Ainoa ongelma on enää tottua istumaan pulpetissa pari tuntia. En ole opiskellut kunnolla yli vuoteen, joten siinä on hieman tottumista. Huomenna onkin jo kolmas tunti. Silloin tuhoamme Rooman ja pääsemme Bysanttiin. ^_^

Olen tällä hetkellä riidoissa siskon kanssa, en ole puhunut hänelle kahteen päivään. Enkä puhu, jos hän ei pyydä anteeksi. Hän räjähti minulle jostain ihan tyhmästä asiasta, enkä ole mielestäni tehnyt mitään väärin. Joten en ainakaan ensin pyydä anteeksi, voin kyllä pyytää anteeksi sitä että huusin takaisin.

Tämän hetkinen ongelma on kertoa sille pojalle tunteistani. Olen jo useamman viikon ajan pohtinut pitäisikö minun kertoa ja tällä viikolla olen vältellyt häntä. Tänä aamuna sain keskusteltua Amandan kanssa siitä ja hän rohkaisi minua kertomaan tunteistani. Minua hermostutti puhua Amandalle siitä, koska no... En todellakaan ole kertonut kaikkea meidän väliltä. Enkä aio kertoa, kenellekään muullekaan. Ja pyysin ettei Amanda kerro eteenpäin, en halua kuulostaa ihan sekolta. Mutta nyt keskustelen hänen kanssaan ja yritän kysyä. Minua vain hermostuttaa. Aloitan helpommalla eli kysymällä onko tarjous ulos menosta edelleen voimassa.